torstai 30. elokuuta 2012

0,5 hoitajaa?

Riittääkö se? Ja mitä se oikeasti merkitsee?

0,5 hoitajaa jokaista laitoshuollossa olevaa vanhusta kohden ei suinkaan tarkoita sitä, että hoivakodin hoitajilla olisi kellon ympäri vain kaksi hoidettavaa per nuppi. Desimaalilukujen taakse piiloutuu esimerkiksi tällainen mitoitus:

16-paikkainen dementiakoti mtoituksella 0,5 tarkoittaa kahdeksaa täyttä työpäivää tekevää hoitajaa.

Kahdeksan hoitajaa tarkoittaa 8x5 työvuoroa viikossa.

Tuosta 40 vuoron "pankista" on ammennettava aamu-, ilta- ja yövuorot.
Lopputulos?

Maanantaista perjantaihin aamuissa 3 hoitajaa, viikonloppuaamuissa 2.
Iltaisin 2.
Öisin 1.

Monissa paikoissa tämä on jo nyt todellisuutta, ja sen alle harvoin mennään. Kokemuksesta voin sanoa, että ainakaan dementiakodeissa tämä ei ole riittävä määrä. Jokaisen asukkaan aamupesuihin kun menee helposti 20 minuuttia, osa on kahden hoidettavia. Viikonloppuaamuna kaikki on toivottavasti pesty lounaaseen mennessä. Aivan turha ihmetellä, miksi asukkaat eivät pääse ulkoilemaan. Hoitajilla kun on paljon muutakin työtä päivän mittaan kuin asukkaiden aamu- ja iltapesut.

0,5 hoitajaa jokaista laitoshuollossa olevaa vanhusta kohden on todella laiha kompromissi: paljon savua tyhjästä tämä SDP:n yritys saada minimi nostettua 0,7 tasolle. Enkä ymmärrä, miten Kokoomus kehtaa.

Haluan myös huomauttaa, että jos olenkin kokenut 0,5-raatamista, olen työskennellyt (ja työskentelen yhä) myös korkeatasoisissa hoivakodeissa, joissa henkilömitoitus ylittää minimin ja hoidon laatu on muutenkin hyvä, hoitajat motivoituneita. Tämä 0,5 kuitenkin särähtää korvaani, koska se ei ehkä monellekaan aukea. Sen saa niin helposti kuulostamaan riittävältä, ikään kuin 16 asukkaan hoivalaitoksessa olisi 8 hoitajaa ympäri vuorokauden.

Joskus minuun iskee halu vääntää rautalankaa.

Ensi kerralla taas kirjallisia aiheita.

Olen muuten 5.9. Kaunialan sotavammasairaalan kanttiinissa lukemassa Pohjan akkaa ja keskustelemassa muutenkin kirjan aiheista. Aloitan kello 17:15.

12 kommenttia:

  1. Kiitos, kun väänsit. Nimittäin 0.5 hoitajaa kuulostaa paljolta ennen kuin ymmärtää nämä vuorojärjestelyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän suuntaista palautetta olen saanut muiltakin: onkin mielenkiintoista, että tätä rautalankaa ei mediassa olla väännetty.

      Poista
  2. Olin suorittamassa yhden harjoittelun tietyssä hoivakodissa, myöhemmin tulin keikkailemaan sinne. Kauheaa! Aamuissa ja per talo (koska siellä 2 hoivakotia vierekkäin)oli 2, sitten välivuorolainen (10:30-19:30), 1 iltavuorolainen ja 1 yökkö (tosin yököt auttoivat toisiaan kun molemmissa taloissa vuodepotilaita). Nyt tilanne se on mennyt niin huonoksi, että jokaisessa talossa on 2 aamuvuorolaista ja 1 niistä toimii vielä välivuorolaisena, joka pitäähän juosta kahden hoivakodin välissä auttamaan toisen hoivakodin aamuvuorolaista ja vähän iltavuorolaista. Ja vaan 1 yökkö kahdelle kodille! Palkka on laskenutkin, viikonloppuna ei ole enää laitosapualisia, jotka voisivat laittaa ruokaa ja tiskit jne.
    Viime kerta toiminhan sekä aamuvuorolaisena että välivuorolaisena (07:30-19:30) ja minulla oli vaan 15 min taukoa koko työvuoron aikana!! En jaksanut enää siellä enkä tullut enää. Ja muuten vas. olkavarren kiertäjäkalvoin poikki...

    Tämä on hyvä aihe, Seija, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan järkyttävää. Ja oiva esimerkki siitä, miten käy, jos jätetään henkilömitoitukset vapaaehtoisuuden varaan. Varmasti niitä vapaaehtoisesti toimiviakin on, mutta mukaan mahtuu aina niitä, joille raha merkitsee enemmän kuin hoidon taso tai hoitajien työolot.

      Entäpä jos liikennesäännöistäkin sanottaisiin samaa: "ei me mitään nopeusrajoituksia aseteta, toivotaan vaan että ihmiset ajaisivat vapaaehtoisesti viittäkymppiä"?

      Paranemisia, Mar! Ja sen jälkeen parempi työmaa: kyllä niitäkin on, eikä kauheisiin paikkoihin ole pakko mennä.

      Poista
    2. En ihmettele, että tämän hoivakodin henkilökunta lähtee muihin paikkoihin (jopa viikonloppuna pitää valmistaa ruokaa, tiskata...kun ei ole laitosapulaisia). Kuka oikeasti jaksaa näin...

      Kiitos! Ja joo, pian tulossa osastolle, kun olkavarsi on kunnossa :)

      Poista
  3. 0,5 hoitajan tointa yhtä hoidettavaa kohti ympärivuorokautista hoitoa vaativassa yksikössä ei riitä alkuunkaan. Minulla on hoitotyöstä 35 vuoden kokemus, yli puolet siitä esimiehenä. Kokoomusryhmä saisi mennä työharjoitteluun johonkin tuollaiseen hoitolaitokseen tai kysyä asiantuntijoiden l. potilaiden, omaisten ja hoitajien mielipidettä.

    VastaaPoista
  4. Minunkin kesätyöpaikkassani oli max. 4 hoitajaa kummallakin puolella aamuissa, 3 illassa ja kaksi yössä. Ko. osastolla oli siis kaksi solua. Kummassakin solussa oli 15-16 potilaspaikkaa, ja iso osa potilaista oli huonokuntoisia. Yksi hoitajista oli aina joka vuorossa sidottu lääkkeisiin ja muut tekivät kenttähommia. Lisäksi olivat lääkärinkierrot, joiden aikana yksi hoitaja paahtoi kenttätöitä.

    Tarvitseeko sanoa, että oli ihme jos aamupesut oli saatu tehtyä lounaaseen mennessä ja haavanhoidot venyivät usein lounaan ylikin?

    Jep, EI riitä. Ei todellakaan riitä.

    Kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta!

    VastaaPoista
  5. Erittäin hyvä ja tärkeä selvennys asiaan, lisää näkyvyyttä tälle! Itsekin hoitoalan ihminen olen, joskaan en vanhuspuolella, vaan päivystyspolilla. Meillä kuitenkin mitoitus on mielestäni aika hyvä suhteessa potilasvirran mahdottomaan satavarmaksi ennakointiin, aaltoliikehän on jatkuvaa, väkeä tulee ja menee, toiset lähtee kotiin, toiset jäävät taloon ja siirtyvät osastoille tai toimenpideyksiköihin saamaan hoitoa. Perushoidolliset toimenpiteet eivät toistu montaa kertaa saman potilaan kohdalla; sen verran mitä 2-6 tunnissa ehtii ihminen käydä autettuna vessassa tai tarvita kuivan vaipan. Kovin paljon kauempaa ei yksittäinen potilas meillä makaa, vaan pyritään nopeasti sijoittamaan oikeaan hoitopaikkaan. Yleensä täysin tai paljon autettavia (perushoidollisessa mielessä) ei kovin montaa yhtäaikaa ole apua tarvitsemassa.

    Sen verran kuitenkin vanhusten hoidosta työkokemusta, että se työn määrä täysin autettavien ihmisten kohdalla on niin järkyttävä, että tosiaan FB:ssa kiertävän kuvan mukaisesti potilaat voivat arvuutella tuleeko sieltä tänään se pää vai perse. Kaikki rispekti raskasta vanhustyötä puurtaville. Sama kiitos ja arvostus kuuluu kyllä kaikille osastotyötä tekeville; oikein sekalaisen seurakunnan sisätautiosasto suolistoinfektioineen, haimatulehduksineen ja delikassa riehuvine potilaineen ei kyllä pahimmillaan häviä dementiakodille tai pitkäaikaisosastolle. Tai täpötäysi kirurginen osasto. Sillä erotuksella tietenkin, että muutaman päivän sisään tilanne muuttuu, ja potilaat siirtyvät eteenpäin. Toisin kuin vanhuspuolella, jossa samaa tahkoa väännetään päivästä toiseen. Ja jatkossa tällä huikean runsaalla henkilöstömitoituksella, joka itseasiassa ei tarkoita yhtään käsiparia lisää. Onnittelut päättäjillemme hienosta työstä, ja kiitti letuista!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. "Vähän apua tarvitseva ihminen ei välttämättä kaipaa apua moneen tuntiin, hyvin sairas taas voi sitoa jokaisella wc-käynnillä kolme ihmistä."

    Tämä on hyvä pointti. Kysymys on kuitenkin yhä siitä - kuten lopussa summasitkin - että henkilöstön määrän tulisi vastata hoidontarvetta. Aivan samasta asiasta puhumme. :)

    Olisikin tarpeellista määritellä minimirajat erityyppisille osastoille: esimerkiksi dementiayksiköissä tuo 0,5 hoitajaa per hoidettava ei yksinkertaisesti riitä. Niin kauan kun rajoja ei lailla määritellä, löytyy aina rajojen rikkojia.

    Suositukset ovat kauniita ajatuksia ja päämääriä, mutta lait määrittävät todelliset rajat. Ei liikenteessäkään ajeta pelkkien suositusten mukaan vaan teiden varsille asetetaan selkeät nopeusrajoitukset.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista