"Vaikka romaani imaisee mukaansa kevyellä tyylillään ja tummalla huumorillaan, se pakottaa lukijansa miettimään globaalin talouden hintaa. Kuka tai ketkä ovat joutuneet maksamaan hengellään tai terveydellään jotta länsimaalainen kuluttaja saa kännykkänsä muutamaa euroa halvemmalla?" Maanantaina katselin viimeisen osan TV-sarjasta "Kymmenen kirjaa rahasta". Tällä kertaa siinä keskusteltiin Aravind Adigan romaanista Valkoinen tiikeri.
Adiga on yksi Sormet sahramissa -keittokirjaan valikoituneista kirjailijoista. Ruoka ja raha liittyvät kyllä usein yhteen: minulle TV-ohjelman keskustelua syvensi se, että olen ehtinyt pohtia paljon Adigan kaunokirjallisia ruokakuvauksia.
Ohjelma tulee muuten uusintana torstaina kello 13:05 ja lauantaina kello 12. Sen jälkeen on mentävä YLE Areenaan, mikäli mielii kuulla pokeriammattilaisen, Harakan ja Kortelaisen analyysit Valkoisesta tiikeristä.
Rahasta ja kaunokirjallisuudesta voi lukea myös kesällä ilmestyneestä, Tiina Käkelä-Puumalan ja Sari Kivistön toimittamasta artikkelikokoelmasta Kirjallisuus ja talous. Kirjassa puhutaan muun muassa köyhän runoilijan menestystarinasta, Daniel Defoesta naisten talousvalistajana ja köyhyyden ylistämisestä. Eli kaikesta siitä, mistä puhutaan silloin, kun puhutaan taloudesta: "Työstä ja toimeentulosta, rahasta, vallasta ja oikeudenmukaisuudesta, mutta myös ihmisten välisistä suhteista, minäkuvasta, haaveista ja fantasioista."
Tykkäsin tosta Ylen sarjasta, vaikken ehtinyt loman takia nähdä kaikkia. Raha ja kirjallisuus on kiinnostava ja tuore näkökulma - vaikka Valkoinen tiikeri nimenomaan on kirja kapitalistisesta yrittäjä-henkisyydestä äärimmilleen vietynä, en tajunnut sitä kirjaa lukiessani.. Silloin keskityin vain slummien köyhyyteen ja kauheuteen.
VastaaPoistaPitäisi olla enemmän teemoitettuja, yllättävien näkökulmien kirja-ohjelmia.
Kyllä teemoitetuille ja kaikenlaisille kirjaohjelmille!
VastaaPoistaValkoisessa tiikerissä pidin myös liioittelevasta, itseironisesta huumorista (esim. päähenkilön kuvaillessa omia palvelijamaisia ominaisuuksiaan). Se oli jotenkin hyvin intialaista.